Näytetään tekstit, joissa on tunniste sigur rós. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sigur rós. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. syyskuuta 2015

36. Sigur Rós: ( )

(Fatcat/Bad Taste, Islanti 2002. Tuottajat: Sigur Rós & Ken Thomas)

Sigur Rósin maailmaan sukeltaminen tuntui 2000-luvun alussa taianomaiselta kokemukselta. Elettiin talvisen hyistä uudenvuodenpäivää, kun bussimatkalla Pohjois-Karjalasta kohti Keski-Suomea antauduin islantilaisten eksentrikkomystikoiden vietäväksi. Kahteen tunnelmaltaan erilaiseen puoliskoon jaettu ( )-albumi (2002) sopi täydelliseksi soundtrackiksi pakkasen huurruttamille maalaismaisemille.

Ensiluokkainen ( ) lisäsi roimasti Sigur Rósin anonymiteettiä. Syytökset tekotaiteellisuudesta eivät tulleet yllätyksenä, kun yhtye ei nimennyt albumin kappaleita, esitti laulunsa tekaistulla hopelandic-kielellä eikä jakanut käytännössä mitään informaatiota levyn kansilehdillä. Ambient-vaikutteisen taiderockin, maalailevan postrockin ja kenkiintuijottelevan herkkyyden seasta yhtye taikoi omaleimaisen musiikillisen elämyksen, joka oli kiehtovasti samaan aikaan toiveikasta ja haavat auki repivän murheellista.

Sigur Rósin Takk... oli sijalla 66.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

66. Sigur Rós: Takk...

(Geffen/EMI, Islanti 2005. Tuottajat: Sigur Rós & Ken Thomas)

Sigur Rós nousi kaikkien taiderockiin mieltyneiden huulille viimeistään toisen albuminsa, Ágætis byrjunin (1999) tiimoilta. Cocteau Twinsin uneliaat pop-elementit uivat ambient-vaikutteisen postrockin äänivyörytykseen, jonka nokkelat saarelaiset maustoivat vielä aimo annoksella mystistä eksotiikkaa. Moni saattoi syyttää yhä kryptisemmäksi suuntautunutta yhtyettä ( )-levyn aikaan (2002) tekotaiteellisuudesta, mutta soraäänien vastapainoksi Sigur Rósista tuli yhä suositumpi kaukaisen pohjoismaan merkittävä vientituote.

Takk... -levyyn (2005) tultaessa Islannin nukkumattipartio oli siirtynyt ison levy-yhtiön (Geffen/EMI) alaisuuteen, mutta kaupallisiin myönnytyksiin yhtyeen ei tarvinnut sortua. Elokuvallisuus, hienoinen introverttiys ja jumalainen kauneus olivat yhä ne elementit, joista Sigur Rósin musiikki rakentui. Tuomiopäivän sirkussoundeista vapauttavaan lapsenmielisyyteen yltävällä levyllä bändin eteerinen jääfantasia ylsi (toistaiseksi) viimeisen kerran mestariluokkaan.