78. Cranes: Loved

(Dedicated Records, Englanti 1994. Tuottaja: Cranes)

Vaikka brittiläinen Cranes onkin urallaan karttanut goottibändiksi leimautumista, oli yhtye silti mitä sopivin hurmaantumisen kohde The Curen, Joy Divisionin ja kumppaneiden 1980-lukulaisen mustahuuliromantiikan parissa murrosikänsä viettäneelle nuorelle synkiölle. Ajoittaisissa kelttiläisvaikutteissa ja psykedeliaan kaartuvissa rytmityksissä Cranes vastasi kuitenkin enemmän sieluntoveruutta Cocteau Twinsin haaveilevalle utuisuudelle tai Kate Bushin oikukkaalle pop-taiteelle kuin Siouxsie & the Bansheesin punkin perinnöstä ammentavalle goottirockille. Runollisuus puri (ja taitaa purra yhä) allekirjoittaneeseen aina enemmän kuin ns. suora toiminta.

Eksentrisesti viehättävällä Lovedilla (1994) Cranesin koliseva ja kenkiintuijotteleva, vahvasti kaiutettu vaihtoehtopop sai mantramaisia piirteitä. Introvertit biisirakenteet eivät kuitenkaan karttaneet tarttuvia koukkujakaan, esimerkiksi Shining Road tai Pale Blue Sky olisivat voineet olla vaihtoehtomaailmassa isoja indiehittejä. Albumin loppupuolella kuultava Paris and Rome on linjakkaan levyn kliimaksi, taivaallinen kappale ilman uskonnollista kontekstia.

Cranesin Forever (1993) oli sijalla 98.

98. Cranes: Forever

(Dedicated Records, Englanti 1993. Tuottaja: Cranes)

Portsmouthilainen Cranes edusti 1990-luvun kenkiintuijottelijoiden synkintä siipeä, vaikka tuskin kukaan yhtyeen persoonallisen solistin Alison Shawn lapsenkaltaista ääntä kovin itsemurha-alttiina piti. Yhtyeen tummasävyisessä unipopissa, jota myös goottiminimalismiksi kuvailtiin, oli vaikutteita erityisesti The Curen ja Cocteau Twinsin suunnalta. Robert Smithin takkutukkien kanssa yhteistyö eteni jopa Wish-kiertueen (1992) lämmittelijäaktin rooliin.

Eteerisellä Forever-albumilla Cranes hioi surumielisen taivaanrantaan tuijottelun lähelle huippuaan (paremmaksi pisti vain Loved (1994), josta myöhemmin). Satumaisen akustiset äänikudelmat sidottiin hiljalleen kohoaviin kitaraefekteihin ja -valleihin sekä kolisevuudessaan tehokkaaseen lyömäsoitintyöskentelyyn. Tasalaatuisen levyn mieleenpainuvimmaksi kappaleeksi nousee tukahduttavan kaunis Cloudless. Oi, kuinka hypnoottisena kappale soikaan Cranesin pienimuotoisella Suomen-kiertueella keväällä 2004!

"Imagine a small child singing lullabies at the bottom of the well with a background of grinding guitars"