Turkulaisen This Empty Flown ajattelevan synkkä pop syntyi nopeasti ja lyhyellä aikavälillä, melankoliaa säästelemättä. Yhtyeen surumielisen vaihtoehtorockin raaka-aineet löytyivät paitsi selvimmin The Curen ja Slowdiven suunnalta, myös Cocteau Twinsin ja muiden 4AD-levymerkin yhtyeiden parista. Oman mausteensa yhtyeen musiikkiin toivat myös vaikutteet 1970-lukulaisen Pink Floydin utuisimmista kappaleista.
This Empty Flown juuret ulottuvat 1990-luvun alkuvuosille, jolloin yhtyeen myöhemmin perustaneet ystävykset Jori Sjöroos ja Niko Sirkiä soittivat yhdessä funeral doomin pioneeriyhtyeessä Thergothonissa. Lukioikäiset kumppanukset etääntyivät hiljalleen metallin parista kohti tummanpuhuvaa kitararockia tienviittanaan keskeisimmät brittiläiset synkistelijäpopparit. Sirkiä päätyi soittamaan koskettimia ja kirjoittamaan kappaleiden lyriikat, kun taas Sjöroos toimi yhtyeen vokalisti-kitaristi-ohjelmoijana sekä säveltäjänä. Pian yhtyeestä muodostui trio, kun Sad Parade -yhtyeen keulahahmo Aku-Tuomas Mattila liittyi basistiksi nuorten mustahuulien joukkoon. Yhtyeen demonauhasta kiinnostuneena italialainen Avantgarde Music solmi levytyssopimuksen This Empty Flow kanssa. Maaliskuussa 1996 ilmestyi yhtyeen esikoisalbumi Magenta Skycode.
Kulttialbumin avaava Nowafter näyttää jo suunnan kohti kauniin haikeata äänimaailmaa. Komea Cure-pastissi Useless etenee seesteisen alakulon vallitessa: “To shed a million tears, there is a chalice, where all sorrow is poured from”. Maanisen synkkä Stream on painostavuudessaan jo lähellä psykoosia, kun taas Towards Distant esittelee yhtyeen kokeilevan puolen kaikkine tieteiselokuvaan viittaavine häly- ja efektiäänineen. Distress on levyn nopeatempoisin kappale, viipale angstista rockia. Levyn täydellisin laulu kuullaan viimeisenä, epilogin kaltaisena loppunäytöksenä. Sweet Bloom of Night Time Flowers, jonka dramaturgia on popin mittakaavassa liki ylittämätön, lienee edelleen Sjöroosin upein yksittäinen biisi. Sirkiän synkeän romanttiset, paikoin jopa runolliselta tyyliltään dekadentit tekstit ja Sjöroosin melankolisen kauniit sävellykset sinetöivät Magenta Skycoden mestarillisuuden.
”Come sleep, the sweetest of all thieves, the most delicate of all lovers”
Ilmestyessään pitkäsoitto jäi harmillisen vähälle huomiolle. Merkittävimmän arvion aikalaislehdistössä kirjoitti Rumban tarkkakorvainen pop-entusiasti Samuli Knuuti, joka koki, että ”yhtyeen musiikin ilmentämä suru ei ole paikallisesti kohdennettavaa, sormella osoitettavaa, vaan koko olemisen ja sen ehtojen pohjavirtana kulkevaa vaihtoehdottomuuden ja kuolevaisuuden runollisuutta". Pian Magenta Skycoden ilmestymisen jälkeen levy-yhtiö Avantgarde Music katkaisi yllättäen levytyssopimuksen yhtyeen kanssa. Takaiskusta huolimatta kolmikko jatkoi uusien kappaleiden työstämistä vahvistuen kvartetiksi, kun esikoisen tuottaneesta Jukka Sillanpäästä tuli bändin virallinen jäsen.
Neljän jäsenen voimin yhtye ehti tosin toimia vain kuukauden verran, sillä perustajajäsen Sirkiä jätti tehtävänsä bändissä joulukuussa 1996 keskittyäkseen muihin musiikillisiin projekteihinsa. Vain noin vuotta myöhemmin Sjöroos ja Mattila päättivät, että This Empty Flow oli tullut lyhyen tiensä päähän. Viimeisiksi jääneissä kappaleissa, jotka onneksi ilmestyivät postuumisti kokoelmalevyillä Three Empty Boys (1999) ja Nowafter (2001) uuden aallon estetiikkaan nojaava kitararock oli saanut siirtyä syrjään uneliaan triphopin ja avaruudellisten konerytmien tieltä.
