1990-luku oli suomenkielisessä rockissa torniolaislähtöisen CMX:n vuosikymmen. Hardcore-punkin parissa aloittanut yhtye kypsyi levy levyltä kohti (progressiivis-)taiteellista huippuaan, joka määrittyi vahvimmin skitsofrenisen monipuolisella Auralla (1994). Kovin paljon taakse ei kuitenkaan jää bändin karismaattisen keulahahmo A.W. Yrjänän itsensä tuottama Rautakantele (1995), joka ilmestyi vain vuosi edeltäjänsä jälkeen. Rautakanteleella CMX kokeili yhä rajojaan, musiikilliseen kirjoon kun lukeutuivat niin kansanmusiikki (Yöllisiä), virret (Hiljaisuuteen), kuulas tunnelmointi (Veden ääri, Pelasta maailma, Päivälintu) kuin äkkiväärä ärjyntäkin (Palvonnan eleitä, Rautakantele). Perinteisten rock-instrumenttien sekaan uitettiin rohkeasti niin sopraanofoneja kuin kannelta. Lap steelin -vedoin etenevää Talviunia voisi kuvailla CMX:n versiona eräämaacountrysta.
1990-luvun edetessä Yrjänän shamanistisista teksteistä tuli yhä vahvemmin CMX:n yksi määrittelevistä elementeistä. Käytännössä hän määritti yhdessä Jarkko Martikaisen kanssa suomalaisen rock-lyriikan tason uudelleen monitulkintaiseksi, älykkääksi sanataiteeksi.
