PMMP teki sen mikä tuntui täysin mahdottomalta. Nousta esiin äärikaupallisesta kykyjenetsintäohjelmasta (Popstars), tehdä näennäisen joutava kesähitti (Rusketusraidat) ja saada näistä lähtökohdista huolimatta poikkeuksellisen vahva kriitikoiden ja suuren yleisön kannatus. Paula Vesala, Mira Luoti ja hovisäveltäjä/tuottaja/multi-instrumentalisti Jori Sjöroos eivät piitanneet yleisön ennakko-odotuksista tai pop-musiikin pelisäännöistä. He onnistuivat esimerkillään osoittamaan, että pop-maailmassa menestyminen ei välttämättä edellytä laumassa vaeltamista tai katkeria myönnytyksiä.
Vesala ja Luoti olivat PMMP:n valo- ja ilmaisuvoimaiset solistit, joiden äänissä soi kujerrus ja viettelys, mutta jotka eivät arastelleet provokatiivisia laulunaiheita (esimerkkinä perheväkivallasta kertova Joku raja) ja kapinallisuutta. Vesalan sanoituksista tuli sukupolvitekstejä: niiden samanaikainen räävittömyys ja herkkyys tarjosivat laajan samastumispinnan kuulijoille. Sjöroosin taidokkaat sävellykset taas onnistuivat vangitsemaan kuplivan kepeyden ja raskaat tunnelmat äärimmäisen tarkkanäköisesti. Ihailtava draaman taju kuuluu Leskiäidin tyttärillä esimerkiksi siinä, kuinka Kesäkavereiden huumaavasta euforiasta kurvataan parin mutkan kautta Onko sittenkään hyvä näin -kappaleen syvään melankoliaan.
PMMP:n lopettamispäätös keväällä 2013 aiheutti valtaisan mediahuomion, jonka yhtye hyödynsi taiteellisesti korkeatasoisella jäähyväiskiertueella. Helsingin jäähallissa viimeistä kertaa esiintynyt yhtye järjesti tunteikkaan, mutta riehakkuudesta tinkimättömän live-show'n, jonka aikana viimeistään tajusi katsovansa vuosikymmenensä merkittävimmän suomenkielisen rock-yhtyeen poistumista parrasvaloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti