Hassisen koneen punkista progeen ja Sielun veljet alkuvoimaisuudesta flamenco-vetoiseen psykedeliaan siivittäneelle Ismo Alangolle genreylitykset eivät ole koskaan ollut uhka vaan mahdollisuus. Suuren taiteilijan soolodebyytti Kun Suomi putos puusta (1990) on puistattavan profeetallinen levy. Albumin alaotsikko Ääniä vapaan pudotuksen aikakaudelta ei välttämättä ilmestyessään ennakoinut Suomen tuolloista talouslamaan syoksyä, mutta jälkeenpäin tämäntyyppistä tulkintaa on vaikea välttää.
Musiikillisesti rikkaalla levyllä Alanko vaihtoi tyyliä lennosta: Rakkaan rämän elämän kansanlaulupoljento vaihtui Tuupovaara-Helsingin hirtehishumoriseksi humpaksi, mutta taustalla Sielun veljet -menneisyydestä muistutti Valheiden ja onnenpekkojen sekä Alumiinikuun arvoituksellinen kitararock. Kokeilevuus on vahvasti läsnä, sillä "instrumenteiksi" kelpasivat myös hengitys, "työkalut" sekä erillismaininnan arvoiset Pekka Karjalaisen efektit. Levyn nimikkokappale on tarkkanäköinen agraari-Suomen urbanisoitumisen monumentti ja täysin ansaitusti osa suomalaista folklorea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti