Melankolian ylipappi Nick Cave aloitti uransa The Birthday Partyn intensiivisellä postpunkilla, jonka polttoaineena toimi villin nuoruuden lisäksi liiallisen päihteidenkäytön tuomat harhat ja nihilismi. Emoyhtyeen liekin sammuttua Cave perusti jo The Birthday Partyssä soittaneen Mick Harveyn kanssa Nick Cave & The Bad Seeds -yhtyeen, jonka leimallisiksi elementeiksi nousivat äkkiväärä aggressiivisuuden ja herkkyyden vaihtelu sekä dekadentti sofistikoituneisuus.
Jo No More More Shall We Partia (2001) edeltäneillä levyillä The Boatman's Call (1997) ja Murder Ballads (1996) oli Cave keskittynyt murheellisten pianoballadien ja jousisoittimilla marinoitujen alakuloisten tunnelmien luontiin. Valinta ei taatusti miellyttänyt jääräpäisempiä The Birthday Party -faneja, mutta meille muille No More Shall We Partin hautajaiskulkueen hitaudella kulkevat pitkät balladit nousivat Caven uran huippukohdaksi. As I Sat Sadly By Her Side, Hallelujah ja We Came Along This Road onnistuivat yhdistämään kauneuden ja julmuuden analyyttisen tehokkaaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti