Portsmouthilainen Cranes edusti 1990-luvun kenkiintuijottelijoiden synkintä siipeä, vaikka tuskin kukaan yhtyeen persoonallisen solistin Alison Shawn lapsenkaltaista ääntä kovin itsemurha-alttiina piti. Yhtyeen tummasävyisessä unipopissa, jota myös goottiminimalismiksi kuvailtiin, oli vaikutteita erityisesti The Curen ja Cocteau Twinsin suunnalta. Robert Smithin takkutukkien kanssa yhteistyö eteni jopa Wish-kiertueen (1992) lämmittelijäaktin rooliin.
Eteerisellä Forever-albumilla Cranes hioi surumielisen taivaanrantaan tuijottelun lähelle huippuaan (paremmaksi pisti vain Loved (1994), josta myöhemmin). Satumaisen akustiset äänikudelmat sidottiin hiljalleen kohoaviin kitaraefekteihin ja -valleihin sekä kolisevuudessaan tehokkaaseen lyömäsoitintyöskentelyyn. Tasalaatuisen levyn mieleenpainuvimmaksi kappaleeksi nousee tukahduttavan kaunis Cloudless. Oi, kuinka hypnoottisena kappale soikaan Cranesin pienimuotoisella Suomen-kiertueella keväällä 2004!
"Imagine a small child singing lullabies at the bottom of the well with a background of grinding guitars"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti