(Parlophone, Suomi 1992. Tuottaja: Neljä Ruusua)
1990-luvulle tultaessa joensuulaislähtöinen Neljä Ruusua oli kiistatta maan parhaimpia
yhtyeitä. Innovatiivinen, kokeileva ja moderneja soundikokeiluja
pelkäämätön ryhmä rohkeni syvän laman katkeroittamassa
maassa panostaa visuaalisuuteen sekä musiikkivideoilla,
live-esiintymisissä että värikylläisissä promokuvissa.
Platinamyyntiin yltänyt Haloo (1992) nosti laadukkaan syntikkasoundin yhtyeen soinnin ytimeen, rock-kitaroita unohtamatta. Soundin Jari Uusikartano totesi ihailtavan tuoreena säilyneen Juppihippipunkkarin "kiteyttävän kolmen vuosikymmenen
ja kolmen sosiaalisen ryhmän harharetket rytmimatoksi, joka keinuu kuin
aggressiivinen astronautti astraalitasolla."
Puhdasta
pop-euforiaa tarjosivat Depeche Moden World in my Eyesia
lainaava Tie ajatuksiin, Ilkka Alangon yksin säveltämä Sun täytyy mennä kuin reippaammin vedoin etenevä, kuulas Matka on
syvä. Kaikkiaan Neljä Ruusua
etsiytyi Haloolla vahvemmin melankoliseen mollitunnelmaan, mutta bändin
vastustamaton pop-depressio ei soinnillisesti yhdistynyt totuttuun suomalaiseen
kulttuuriperintöön vaan vahvemmin brittiläiseen alakuloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti