sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

84. Neljä Ruusua: Haloo

(Parlophone, Suomi 1992. Tuottaja: Neljä Ruusua)

1990-luvulle tultaessa joensuulaislähtöinen Neljä Ruusua oli kiistatta maan parhaimpia yhtyeitä. Innovatiivinen, kokeileva ja moderneja soundikokeiluja pelkäämätön ryhmä rohkeni syvän laman katkeroittamassa maassa panostaa visuaalisuuteen sekä musiikkivideoilla, live-esiintymisissä että värikylläisissä promokuvissa.

Platinamyyntiin yltänyt Haloo (1992) nosti laadukkaan syntikkasoundin yhtyeen soinnin ytimeen, rock-kitaroita unohtamatta. Soundin Jari Uusikartano totesi ihailtavan tuoreena säilyneen Juppihippipunkkarin "kiteyttävän kolmen vuosikymmenen ja kolmen sosiaalisen ryhmän harharetket rytmimatoksi, joka keinuu kuin aggressiivinen astronautti astraalitasolla."

Puhdasta pop-euforiaa tarjosivat Depeche Moden World in my Eyesia lainaava Tie ajatuksiin, Ilkka Alangon yksin säveltämä Sun täytyy mennä kuin reippaammin vedoin etenevä, kuulas Matka on syvä.  Kaikkiaan Neljä Ruusua etsiytyi Haloolla vahvemmin melankoliseen mollitunnelmaan, mutta bändin vastustamaton pop-depressio ei soinnillisesti yhdistynyt totuttuun suomalaiseen kulttuuriperintöön vaan vahvemmin brittiläiseen alakuloon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti