Liekki onnistui kahdella ensimmäisellä levyllään taltioimaan taianomaisen ajattomuuden maanläheisillä levytyksillään. Suomalaisen raskaan rockin ja metallin nousukaudella 2000-luvun alkuvuosina yhtye oli kuin vieras jostain kaukaisesta vaihtoehtotodellisuudesta. Debyyttipitkäsoitto Magion (2001) herkän akustishenkisen folkin kutikutoisuus vaihtui loisteliaalla Korpilla (2003) 1970-lukulaisella mystiikalla ladatuksi progressiiviseksi popiksi.
Monipuolisella albumilla Liekki näyttäytyi luontevasti niin aurinkoisen svengaavan rytmitajun omaavana pop-yhtyeenä kuin eeppisen rock-dramaturgian ymmärtävinä tunnelmanluojina. Sointia leimaavat Janne Kuuselan lämpimän äänen ja Okke Komulaisen vilvoittavan kuulaasti helkkyvän sähköpianon ohella akustiset komppikitarat ja kirkkaat sähköiset soolokuviot. Ovelasti salaperäisen nimiraidan hämmentävän tyrnä sähkökitarariffittely huokuu tuntematonta uhkaa, aivan kuin unessa. Albumin ylittämättömin kappale, maaginen Pienokainen, on yksi 2000-luvun komeimpia suomenkielisiä lauluja.
Liekin Rajan piirsin taa (2005) oli sijalla 82.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti