perjantai 31. heinäkuuta 2015

48. Pink Floyd: Animals

(Harvest/EMI, Englanti 1977. Tuottaja: Pink Floyd)

Ottaako autiolle saarelle seesteisen monisäikeinen Wish You Were Here (1975) vai aggressiivisen ihmisvihamielinen Animals (1977)? Valintani kääntyy tällä erää jälkimmäiseen eli levyyn, jolla Roger Waters käytännössä alkoi ajaa Pink Floydista diktatuuria omille taiteellisille ambitioilleen. Animalsilla Waters, David Gilmour, Rick Wright ja Nick Mason antoivat vastalauseen punkin nihilistiselle maihinnousulle. Siinä missä varhaiset brittipunkkarit (Johnny Rotten ja Sid Vicious eturivissä) naljailivat kilpaa progressiivisen rockin dinosauruksille, vastasi Pink Floyd huutoon äänittämällä albumillisen yhteiskunnallista ja aggressiivisesti kantaaottavaa, joskin eeppiset mittasuhteet saavaa rockia.

Sävellys- ja sanoitustyöhön Waters otti vaikutteita George Orwellin Eläinten vallankumouksesta (Animal Farm, 1945). Orwellin klassikkoromaanin tapaan Waters jakoi ihmiskunnan kolmeen luokkaan, joita luonnehditaan albumin pääsävelmien otsikoilla (Pigs, Dogs, Sheep). Pahaenteinen ja vihainen albumi pysyy tiukasti Watersin valitsemalla, sosiopoliittisella tiellä. Poissa olivat käytännössä kaikki yhtyeen klassista progesoundia määrittäneet tekijät: Dark Side of the Moonilta (1973) tutut uneliaat tempot, Wrightin taivaalliset urkutaustat ja Gilmourin eteeriset lauluharmoniat. Muotonsa kompromissittomuudessa Animals saattaa olla edistyksellisen yhtyeen uran määrätietoisin. Se oli myös merkittävällä tavalla pelastamassa Pink Floydin uskottavuutta punk-vallankumouksen liittyneiden kriitikkojen korvissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti