The Stone Rosesia voi epäilemättä kutsua yliarvostetuksi yhtyeeksi, mutta harvapa bändi elävöitti pöhöttyneeksi päässyttä rock-sointia niin virkistävästi 1980-luvun lopulla kuin manchesteriläiskvartetti. Nokkavan Ian Brownin ja taiteellisen kitaristitaituri John Squiren johtama yhtye yhdisti esikoislevyllään 1960-lukulaiset psykedeliavaikutteet The Smithsiltä lainattuun ilmavuuteen. Brownin itsetietoiset lauluosuudet (übercool I Wanna Be Adored) olivat täynnä lad-asennetta ja Squiren pop-koukkuja viljelevät kitarat (Waterfall, Made of Stone) velloivat valtoimenaan pitkin kuulokuvaa.
Lyhyehköksi jääneen levytysuransa kliimaksiksi The Stone Roses kirjasi marraskuussa 1989 singlenä ilmestyneen Fools Goldin, jonka funkkaavan kitarariffin ja svengaavan tanssirytmin sekoitteesta tuli vastustamaton cocktail. Sattumalta kappale esitettiin suurelle yleisölle samassa Top of the Pops -lähetyksessä, jossa madchesteriläinen lajitoveri Happy Mondays esitti tulevan Hacienda-klassikkonsa, Hallelujahin. Vuosikymmenen vaihtuessa molemmat yhtyeet olivat jo hypänneet hedosnismilla kyllästetyn elämäntyylin vietäviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti