torstai 8. lokakuuta 2015

30. Primal Scream: Screamadelica

(Creation, Skotlanti 1991. Tuottajat: The Orb, Hypnotone, Andrew Weatherall, Hugo Nicolson & Jimmy Miller)

1980- ja 90-lukujen taite oli elektronisen musiikin ja rock-kitaroiden yhdistymisen aikakautta. Hedonistisessä ilmapiirissä raja-aidat kaatuivat vikkelään, kun Britteinsaarilla kitarabändeinä aloittaneet Happy Mondays ja The Stone Roses maustoivat psykedelian kanssa flirttailevan indiepoppinsa klubikulttuurivaikutteilla. Genre-mikstuurien muodostumiseen vaikuttivat ennen kaikkea suosittujen klubien DJ-velhot, joille remix-versioiden tekeminen singlehiteistä antoi oivan mahdollisuuden ujuttaa kappaleisiin moderneja konesoundeja. Paul Oakenfold, Steve Osborne ja Andrew Weatherall olivat 1990-luvun alussa kysyttyjä konevelhoja, joista kaikista tuli mainetta niittäneitä tuottajia. Weatherallin suhteen läpimurto tapahtui yhteistyössä skotlantilaisen Primal Screamin kanssa, jolla oli takanaan pari levyllistä autotallirockia ja psykedelistä janglepoppia yhdistäneet levytykset Sonic Flower Groove (1987) ja Primal Scream (1989). Vuonna 1990 acid housen valloittaessa Britanniaa, uutta suuntaa etsineet skotit pyysivät Weatherallia miksaamaan kappaleensa I'm Losing More Than I'll Ever Have ja tuloksena syntyi pelkistetty, dub-vaikutteinen mestariteos, Loaded.

Katu-uskottava Screamadelica (1991) raivasi tietä tanssi- ja rock-musiikin vallankumoukselle sekoittaessaan kopioi-ja-liitä-keitokseen niin psykedeliaa, groovea, gospelia ja housea. Jokainen levyn tuottajista antoi oman tärkeän panoksensa kaleidoskooppimaiselle kokonaisuudelle. Weatherallin lisäksi Jimmy Miller vastasi levyn sielukkaasta rock-annista (Movin' On Up, Damaged), The Orb ulkoavaruudellisesta dub-poljennosta (Higher Than The Sun) ja Hypnotone runnoi 13th Floor Elevatorsin Slip Inside This Housesta murhaavan bassohirviön. Kaiken tämän mahdollisti kuitenkin bändin luovan trion, Bobby Gillespien, Andrew Innesin ja Robert Youngin, kameleonttimainen uusiutumisen halu ja taito.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti