The Spiders from Mars -yhtyeen hajottua lopullisesti Pin Ups -coverlevyn (1973) jälkimainingeissa kuljetti David Bowie musiikkiaan kohti uutta ulottuvuutta. Bowien itsensä tuottamasta Diamond Dogsista (1974) oli tarkoitus tulla musiikillinen sovitus George Orwellin 1984-kirjasta (1949), mutta kirjailijan perikunnan kielteinen suhtautuminen muutti suunnitelmia. Orwellin romaanin keskeinen idea - tulevaisuuden totalitäärisen yhteiskunnan ja urbaanin rappion kuvaus - muodostui kuitenkin myös Diamond Dogsin ydinteemaksi.
Musiikillisesti Bowie seilasi pelkäämättömästi kohti uusia tyylisuuntia. Albumi risteilee sofistikoituneesta autorallirockista (Diamond Dogs) jazzahtavan esigoottilaiseen varieteehen (Sweet Thing) ja soul-vaikutteisesta discopopista (1984) pesunkestävään glamrockiin (Rebel Rebel). Hittisingle Rebel Rebel, jolla kuullaan Bowien viimeinen rock-manifesti sukupuolten välisten rajojen hämärtymiselle, poikkeaa kepeydessään tummasävyisen albumin kokonaistunnelmasta. Samalla se kuitenkin sisältää Bowien kitaristiuran tehokkaimman ja ikonisimman rock-riffin.
Diamond Dogsin keskiössä on yhdeksänminuuttiseksi laajeneva Sweet Thing/Candidate/Sweet Thing (Reprise), musiikillinen triptyykki, jolla Bowie rakentaa teatraalisen rockin dramaturgian mestariluokkaan. Rockin olennainen vaaran tunne välittyy teossarjan edetessä Candidaten epilogiin, jossa dekadentit rakastavaiset hyppäävät käsi kädessä joen vietäväksi. Candidaten dramaattisesta rock-vyörytyksestä siirrytään Sweet Thing (Reprise):n Bowien aseistariisuvaan saksofonisooloon, joka palauttaa tarinallisen kerronnan Hunger Cityn raadollisuuteen.
Keväällä 1974 ilmestynyt Diamond Dogs ei ainoastaan pannut pistettä Bowien kimallekaudelle, vaan toimi vedenjakajana muusikon taiteellisessa elämässä. Tavalla, joka muodostui tunnusmerkilliseksi hänen uralleen, Bowie jätti glamrockin hiljalleen uppoavan laivan hetkellä ennen kuin se ajelehti valjuksi parodiaksi omasta itsestään.
David Bowien Low oli sijalla 34.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti