Sigur Rósin maailmaan sukeltaminen tuntui 2000-luvun alussa taianomaiselta kokemukselta. Elettiin talvisen hyistä uudenvuodenpäivää, kun bussimatkalla Pohjois-Karjalasta kohti Keski-Suomea antauduin islantilaisten eksentrikkomystikoiden vietäväksi. Kahteen tunnelmaltaan erilaiseen puoliskoon jaettu ( )-albumi (2002) sopi täydelliseksi soundtrackiksi pakkasen huurruttamille maalaismaisemille.
Ensiluokkainen ( ) lisäsi roimasti Sigur Rósin anonymiteettiä. Syytökset tekotaiteellisuudesta eivät tulleet yllätyksenä, kun yhtye ei nimennyt albumin kappaleita, esitti laulunsa tekaistulla hopelandic-kielellä eikä jakanut käytännössä mitään informaatiota levyn kansilehdillä. Ambient-vaikutteisen taiderockin, maalailevan postrockin ja kenkiintuijottelevan herkkyyden seasta yhtye taikoi omaleimaisen musiikillisen elämyksen, joka oli kiehtovasti samaan aikaan toiveikasta ja haavat auki repivän murheellista.
Sigur Rósin Takk... oli sijalla 66.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti