The Joshua Treellä (1987) U2 löi viimeistään läpi globaaleilla levymarkkinoilla. Tasavahvan ja hittirikkaan albumin yleissointi nojasi mietteliääseen tummasävytteisyyteen, mutta ilman synkkäkatseista pessimismiä. Amerikkalaisen juurimusiikin perinteeseen sukeltaneella Rattle and Humilla (1988) megalomaniaan taipuvainen yhtye oli lähellä menettää kiinnostavuutensa. Näistä lähtökohdista katsoen moderni Achtung Baby (1991) yllätti kaikki - bändin itsensäkin (Bonoa lainaten "the sound of four men chopping down The Joshua Tree.").
Totaalisesti uusiutuneella soundilla U2 yhdisti vaikutteita niin industrialrockista kuin urbaanista konemusiikista, menettämättä kuitenkaan omaa kitararockiin pohjaavaa vahvuuttaan. Temaattisesti yhtye onnistui Achtung Babylla yhdistämään satiirin (Mysterious Ways, Even Better Than the Real Thing) ja tunteikkuuden (One) tavalla, johon jäljittelijät eivät ole pystyneet. Dublinissa sekä Berliinin legendaarisilla Hansa-studioilla äänitetyn albumin kiehtovimpiin kappaleisiin lukeutuvat improvisatorinen äänikollaasien tilkkutäkki Zoo Station sekä rouhealla glam-soundilla Depeche Moden synkiödiscosta kuulijaa muistuttava The Fly.
U2:n War oli sijalla 97.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti