1990-luvun alun amerikkalaisen vaihtoehtorockin suurnimistä Pearl Jam on ollut sitkein ja vitaalisin. Karismaattisen Eddie Vedderin johdolla yhtyeestä kuoriutui grungeliikkeen juurevan kapinallinen äänitorvi, joka levy levyltä irrotti otettaan debyytin (Ten, 1991) trendikkäästä "Seattle-soundista".
Kurt Cobainin kuoleman jälkeisenä syksynä ilmestynyt Vitalogy (1994) oli askel kokeellisempaan, jopa irvokkaaseen soundiin, jota höystettiin epävireisin haitarein ja hälyäänin. Kaiken outoilun keskellä yhtye onnistui kanavoimaan aggressiivisuutensa uransa parhaimpaan rockiin (Spin the Black Circle, Corduroy, Whipping) ja vähäeleiseen syvämietteisyyteen (Better Man, Nothingman, Immortality).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti