(Epic, Yhdysvallat 1994. Tuottaja: Brendan O'Brien, Pearl Jam)
1990-luvun alun amerikkalaisen vaihtoehtorockin suurnimistä Pearl Jam on ollut sitkein ja vitaalisin. Karismaattisen Eddie Vedderin johdolla yhtyeestä kuoriutui grungeliikkeen juurevan kapinallinen äänitorvi, joka levy levyltä irrotti otettaan debyytin (Ten, 1991) trendikkäästä "Seattle-soundista".
Kurt Cobainin kuoleman jälkeisenä syksynä ilmestynyt Vitalogy (1994) oli askel kokeellisempaan, jopa irvokkaaseen soundiin, jota höystettiin epävireisin haitarein ja hälyäänin. Kaiken outoilun keskellä yhtye onnistui kanavoimaan aggressiivisuutensa uransa parhaimpaan rockiin (Spin the Black Circle, Corduroy, Whipping) ja vähäeleiseen syvämietteisyyteen (Better Man, Nothingman, Immortality).
tiistai 31. maaliskuuta 2015
maanantai 30. maaliskuuta 2015
Esipuhe
Aution saaren levyt esittelee sata allekirjoittaneen elämään eniten vaikuttaneinta äänilevyä. Säännöt ovat selvät, vain kolme levyä yhtä artistia kohti (tämä saattoi olla haasteellista joidenkin yhtyeiden, The Cure, Pink Floyd... suhteen).
Olen yrittänyt valikoida levyt paremmuusjärjestykseen, mutta luonnollisesti päivät ovat erilaisia ja jokin albumi voisi kuukauden - tai puolen vuoden - päästä olla jo aivan toisella sijalla. Paremmuusjärjestys tuntui kuitenkin jännittävämmältä vaihtoehdolta kuin kronologinen listaaminen. Olen painottanut valinnoissa nimenomaan ehjiä albumikokonaisuuksia, en singlehittejä. Kokoelma- tai livelevyjä en mukaan ottanut, yhtä rajatapausta lukuun ottamatta.
Nostalgian välttäminen on mahdotonta - ja tarpeetontakin, kun on kyse henkilökohtaisen elämän äänilevyistä. En siltikään ole ottanut mukaan ensimmäistä c-kasettiani (Röllin laulut 1, 1986), ensimmäistä vinyyliä (Kirka: Parhaat. Uudet versiot, 1990) tai sitä ensimmäistä cd:tä (Offspring: Smash, 1994), joka tarttui mukaan Jyväskylän Seppälän Prismasta, vaikkein tuolloin vielä omaa cd-soitinta omistanutkaan.
Nyt, kun fyysiset levyt ovat siirtymässä (tai jo siirtyneet) eiliseen, tuntuu oman tähänastisen elämän rakkaimpien levyjen vaaliminen aiempaakin tärkeämmältä. Surut pois ja kukka rintaan!
Matka autiolle saarelle sadan valitun levyn kanssa voi alkaa...
Olen yrittänyt valikoida levyt paremmuusjärjestykseen, mutta luonnollisesti päivät ovat erilaisia ja jokin albumi voisi kuukauden - tai puolen vuoden - päästä olla jo aivan toisella sijalla. Paremmuusjärjestys tuntui kuitenkin jännittävämmältä vaihtoehdolta kuin kronologinen listaaminen. Olen painottanut valinnoissa nimenomaan ehjiä albumikokonaisuuksia, en singlehittejä. Kokoelma- tai livelevyjä en mukaan ottanut, yhtä rajatapausta lukuun ottamatta.
Nostalgian välttäminen on mahdotonta - ja tarpeetontakin, kun on kyse henkilökohtaisen elämän äänilevyistä. En siltikään ole ottanut mukaan ensimmäistä c-kasettiani (Röllin laulut 1, 1986), ensimmäistä vinyyliä (Kirka: Parhaat. Uudet versiot, 1990) tai sitä ensimmäistä cd:tä (Offspring: Smash, 1994), joka tarttui mukaan Jyväskylän Seppälän Prismasta, vaikkein tuolloin vielä omaa cd-soitinta omistanutkaan.
Nyt, kun fyysiset levyt ovat siirtymässä (tai jo siirtyneet) eiliseen, tuntuu oman tähänastisen elämän rakkaimpien levyjen vaaliminen aiempaakin tärkeämmältä. Surut pois ja kukka rintaan!
Matka autiolle saarelle sadan valitun levyn kanssa voi alkaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)